18.2.2018

Minikokoisen maakellarin perusparannus, osa 1

Kuvittelin että tästä olisi jo jotain kirjoitettukin, mutta eipä näkynyt tuoreempaa mainintaa kyseisestä rakennelmasta kuin vuodelta 2012 ja tämän projektin lähtölaukauksesta vuodelta 2014.

Meillä on talon nurkalla pieni maakellari, rakenteellisesti hiukan hankalassa paikassa, ja kooltaan vähän liian pieni jotta siihen saisi esim. erillistä eteistilaa. Välttämättä meillä ei edes ole niin kovin suurta tarvetta maakellarille, vaikka sellaisessa varmasti juurekset säilyvätkin paremmin kuin turhan kuivassa kellarikomerossa. Kuitenkin kävi niin, että vuonna 2014 kellarin ulkoverhouden lahovaurio oli saavuttanut melkolailla täystuhon asteen ja siitä lähtien se on muistuttanut itsestään kun siihen suuntaan vilkaiseekin. 2017 kesällä sentään saatiin purkuhomma loppuun (sisäpuoli kokolailla yhtä laho kuin ulkokuorikin). Siltä osin kuitenkin on asiat kunnossa, että ilmeisestikään kellariin ei tule suuremmin vettä mistään, edes keväällä.

Alkuperäinen seinärakenne sisältä ulospäin oli seuraava:

  • raakalauta
  • villa 50 mm
  • tervapaperi tms
  • kevytsoraharkko

Etuseinässä lisäksi harkkoseinän ulkopuolella

  • tervapaperi
  • villa 50 mm
  • pystyrimalaudoitus


Alkuperäinen kattorakenne sisältä ulospäin oli jotakuinkin seuraava:

  • harva raakalaudoitus
  • styrox 50 mm
  • kattohuopa
  • muottilaudoitus
  • betoni
  • styrox 50 mm
  • kattohuopa
  • styrox 50 mm
  • muovi + kattohuopa
  • styrox 50 mm
  • kattohuopa


Kattoa ei ole vielä kaivettu auki ja ylläoleva perustuu siihen mitä etuseinän päältä voi nähdä. Lähtökohtaisesti kuitenkin siis 150 mm styroxia eristeenä ulkopuolella ja 50 mm sisäpuolella, mikä on aikalaila alakanttiin siihen nähden mitä suositellaan. Äkkiseltään nyt löytyi tueksi vain Panu Kailan kirjoitus Tamperelaisessa jossa annetaan minimiksi 100-150 mm EPS jos päällä on puoli metriä maata. Meillä maata on ehkä nykyisellään 10 cm ja muistaakseni tässä tapauksessa eristepaksuus pitäisi olla luokkaa 250 mm...

Tässä vähän purkamisen yhteydessä otettuja kuvia:
Tältä se näytti kun ulkoverhous oli karisteltu alas ja sisältä revitty irtonaisimmat laudat irti.

Kosteita villoja ja enemmän sekä vähemmän mätiä lautoja.

Aika pieni koppero...
Nyt pitäisi sitten päättää mitä tuolle oikein tekee. Kuten sanottu, rakennelma on pieni, noin 1,5 m x 1,5 m lattiapinta-alaltaan ja sisältä 1,75 m korkea. Seinät on muurattu jonkun sortin kevytsoraharkosta, seinien paksuus 24 cm. Katto on paikan päällä valettu betonista, paksuutta en nyt muista mutta ihan vakuuttavan näköinen se on, eikä siinä näy halkeamia. Koko rakennelma on etupuoleltakin katsoen osin maan alla (mahdollisesti talon anturan tasolle kaivettu). Oviaukko on 97 cm x 74 cm, eli hankalan pieni, ja lisäksi siis hankalasti n. 75 cm kellarin lattian yläpuolella. Koska kellarille ei ole parempaakaan paikkaa, eikä laajennuskaan oikein ole työmääränsä takia järkevä, lähtökohta perusparannuksessa on siis alkuperäisessä kuoressa pysyminen. Toinen hankala rakennepiirre on se, että kellarin yksi seinä on vasten kylmää varastokomeroa, jota kautta talvella varmasti kylmä tulee helposti kellariin.





Olen sitä mietiskellyt aina välillä vuosien mittaan, että millaisista materiaaleista ja millaisin ratkaisuin tuota lähtisi uusiksi rakentamaan. Maakellarin ominaisuuksien puolesta päälle pitäisi saada mahdollisimman paksu kerros eristettä ja maata, mutta siinä raja tulee talon sokkelin korkeudesta, koska ei voi nostaa maan pintaa kellarin katolla kovin ylös jottei riskeerata talon puurakenteita kosteudelle. Samoin sisäpuolelle ei mielellään laittaisi mitään, koska tilaa on ennestäänkin minimaalisesti. Katossa kannattanee olla sisäpuolella jonkun sortin eristekerros estämässä kondensiota, ja varastokomeron vastainen seinä vaatinee eristekerroksen jottei pakkanen tule sitä kautta talvella sisään.

Etuseinääkään ei pysty paksuntamaan suuresti koska se ensinnäkin tukkisi autotallin luiskan (toki autolla sinne ei ole tarkoituskaan päästä enää) ja tulisi hassusti ulos luiskan penkasta. Eteistilaa ei siis voi rakentaa, mutta n. 50 cm on varaa kuitenkin tuoda seinää ulospäin. Seinän paksuuden kasvaessa kellariin pääsy pienen oviaukon kautta vaikeutuu kuitenkin entisestään, joten siinä on ehkä koko homman vaikein ongelma ratkaistavaksi.

Kosteuden- ja säänkeston kannalta etuseinään olisi ehdottomasti paras käyttää jotain harkkoa, joko suoraan olemassaolevaan seinään kiinni muurattuna tai pienellä eristeraolla. Eriste kuitenkin pitää olla kosteuden läpi päästävää ja ehdottomasti jatkuvaa märkyyttä kestävää ainakin alaosan osalta, eli vaihtoehdoiksi jäänee ilmarako ja leca-papu. Kattorakenteeseen pitäisi saada mahdollisimman hyvä eristävyys, mikä tarkoittaa käytännössä että siihen täytyy saada mahdollisimman paksu eriste ja sen päälle sen verran maata että nurmikko kasvaa. Koska sade- ja sulamisvesi täytyy pitää kellarin ulkopuolella, eristekerroksen päälle pitää laittaa joku vedenpitävä kerros. Tässäkin kohtaa ajatus muovista tuntuu huonolta (on kyllä ehditty jo nähdä miten käy maan sisään jätetylle muovikalvolle vuosikymmenien saatossa), joten olen pyöritellyt ajatusta bentoniittisavesta maton muodossa. Bentoniittihan turpoaa kostuessaan ja tiivistyy tehokkaasti, mutta ei kuitenkaan estä maaperän normaalia kosteuden siirtymistä. Turpoamisen ansiosta liitos talon sokkeliin olisi myös tiivis, samoin kellarin katolla olevan tuuletuskanavan ympärys. Ennestään tuuletuskanava oli lautaa (tottakai!), ulommainen kerros on alapäästään läpimätä, mutta sisempi hämmästyttävän kova siitä huolimatta että tötterön päällä oleva hattu vuotaa sateella vettä sisään. Sekin täytyy korvata jotenkin, ehkä muovinen 110 mm viemäriputki voisi olla toimiva aihio.

Korvausilmalle oli aiemmin pätkä vanhaa rautaista vesiputkea vietynä oven karmin läpi. Parempi ratkaisu, varsinkin kun aurinko pääsee paistamaan tuohon seinustaan, olisi vetää väljempi putki jonkun matkaa maan sisällä, jotta kesällä ilma ehtisi jäähtyä, ja talvella vastaavasti lämmetä (noh, talvella ilmanvaihto täytyy pitää kuitenkin minimissä, mutta pieni ilman vaihtuvuus ei varmaan tekisi yhtään pahaa). Olisi kuitenkin melkoinen operaatio tehdä ensinnäkin reikä seinään (lainapelillä ja jonkun sortin timattiterällä siitä ehkä selviäisi), ja sen jälkeen kaivaa lapiolla syvää ojaa putkea varten pari metriä...

Tässähän tätä on mietittävää. Täytyy laittaa rintamamiestalo-palstalla keskustelu pystyyn...
submit to reddit Delicious

24.9.2017

Raperperin siirto

Meillä on kaksi valtavaa raparperiä kasvimaan nurkalla ja ne vähän haittaavat liikkumista kasvimaan ympärillä. Ja ruohonleikkuuta. Ja kasvimaan kasveja...
Ovat isoja ja satoisia, joten päätimme että kestämme, jos suuttuvat siirrosta eivätkä tuota yhtenä-kahtena vuotena satoa. Siirsimme ne.
Ajattelimme että helppo siirto. No ei ollut. Juuret olivat valtavat!!

 Vanha kuva muutaman vuoden takaa:




Nyt kun toinen siirrettiin kasvimaan toiseen reunaan ja tätä kaveria ehkä puolisen metriä:
 Toisen raparperin uusi koti, kasvimaa kuvassa oikealla puolen
 juuret....



submit to reddit Delicious

6.7.2017

Vadelmalle uusi aitaus

Meillähän on sellainen 11 metriä pitkä vadelmapusikko pihan perällä (kyllä, 11 metriä, se on nyt mitattu). Ei taida blogista löytyä kuvia siitä alkuperäisessä asussaan, mutta penkki oli aidattu maalatuista puutolpista ja paneelilaudoista kyhätyllä rakennelmalla, joka oli vinotuista huolimatta vinossa, vinotuet häiritsivät ruohonleikkuuta ja osa tolpista olivat jo täysin lahot. Samoin kehikko oli niin matala, että yli parimetrisiksikin venyvät versot kaatuilivat toistensa päälle ja maahan niin että osa marjoista väistämättä homehtuu aina puskaan, ja kerääminenkin on vaivalloista kykkimistä. Päätimme siis että täytyy tehdä jotain.

S piirsi ensin visionsa paperille, ja mie tein siitä sitten tarkemman suunnitelman mittakaavaan jotta pystyi tilaamaan materiaalit. Tavoite oli tehdä aiempaa huomattavasti korkeampi tukeva ja kuitenkin kevyen näköinen kehikko. Tavarat tulivat samana päivänä kuin maalarit aloittivat omaa urakkaansa.

Puutavaraksi valikoitui lämpökäsitelty puu, koska haluttiin säänkestävä mutta myrkytön ratkaisu. Koska kokemuksesta tiedämme, että maaperä on tuossa vanhan pellon laidassa sekä kivistä että täynnä juuria, ja toisaalta koska edes lämpökäsitelty puutavara ei kestä maakosketusta loputtomiin lahoamatta, tolppien jaloiksi tuli pienet anturajalat (normaalit aitatolpan metallijalat olivat niin pitkät etten uskonut niitä saatavan nuijituksi kokonaan maahan osumatta aina joko kiveen tai juureen). Tästä huolimatta puolisenkymmentä kookasta kiveä sai kaivaa pois tieltä pystytyksen aikana...

Tältähän se sitten näytti valmiiksi tultuaan (huomaa miten kiltisti tässä vaiheessa vielä varret pysyvät aitauksessaan):

Huomaa lähes suorat linjat siitä huolimatta että tolpat on juntattu just niin syvälle kuin sattuivat menemään, eikä linjalankaa tai muutakaan silmillä tihrustamista tarkempaa metodia käytetty pitkien sivujen suoruuden varmistamiseen. Joka toiseen väliin laitetut vinotuet tekivät rakennelmasta myös varsin tukevan, vaikka vain korkeintaan vaaksan verran maan sisään menevät tolpanjalat eivät ole oikeastaan yhtään tukevat.

Ja koko komeus vielä vähän kauempaa (ei itseasiassa mahtunut ihan kokonaan tähänkään kuvaan):

Sittemmin kesäkin ehti alkaa ja kasvu pääsi kunnolla käyntiin, vuohenputket rehottavat ja tuuliset säät ovat kaataneet vadelmat ihan sikinsokin:














Tarvittiin siis vielä vähän jatkokehitystä.

Vanhan kehikon ympäri kiersi järeä 4-5 mm rautalanka joka otettiin talteen. Porasin ylimpien poikkipuiden keskelle reiät ja pujotin langan siitä läpi koko kehikon pituudelta. Saman voisi vielä tehdä poikittainkin, nyt siellä on (myös vanhasta kehikosta napatut) ohuemmat metallilangat jakamassa noita melkein puolitoistametrisiä osastoja kahtia jotteivät vadelman varret ihan pitkin pituuttaan makaisi. Kehikkoa piirrellessä mietin kyllä että tuo tolppaväli on aika pitkä ajatellen varsien tukemista, mutta jos toisaalta sitten olisi tarvittu vähintään toistakymmentä metriä lisää rimaa ja melkoinen määrä ruuveja...

Tällä hetkellä olemme tulokseen oikein tyytyväisiä, katsotaan sitten elokuussa kun kasvu on päässyt täyteen mittaan ja marjat kypsyvät. Oletettavasti tällä kertaa ei tarvitse ainakaan selkä kyyryssä kerätä satoa. Ja koska puskan vieressä oleva orapihlaja-aitakin laitettiin keväällä matalaksi uudistamista varten, ohikulkijatkin pääsevät ihailemaan kädenjälkeä.
submit to reddit Delicious

19.6.2017

"Pientä" pintaremonttia

Viime keväänä meillä kävi yhdestä firmasta mies tekemässä tarjouksen ulkoseinien, ikkunanpokien ja katon maalauksesta ja käsittelystä. Hinta oli huima (ei välttämättä yleiseen tasoon nähden, mutta sillä hetkellä meidän mielestä kuitenkin) eikä meillä ollut juuri siinä kohtaa rahaa.
Päätimme kuitenkin että kyllä vuoden päästä täytyy seinät ja varsinkin ikkunat ainakin maalata.
No, lähettelimme neljä tai viisi kyselyä ja saimme jopa kaksi vastausta.

Esa kyseli maalifirmoilta maaleista ja senkin perusteella vähän valinta tapahtui. Yksi tarjokas kävi tutustumassa kohteeseen oma-aloitteisesti ihan itsekseen, ja tarjosi (ehkä tietämättään, ehkä ymmärtämättään) tuuletusraottomaan ulkoverhoukseen akrylaattimaalia, mitä myös lateksimaaliksi on kutsuttu. Koska RMT-palstalta on tullut opittua ainakin se, että tällaiseen seinärakenteeseen (ei höyrynsulkua sisällä, ei tuuletusrakoa ulkona) ei kannata ihan mitä tahansa vetää, kysyttiin asiasta vielä maalifirman asiakaspalvelusta. Täytyy antaa kysymykseen vastanneelle Colorian edustajalle siitä täydet pisteet, että vastaus tuli nopeasti, oli selkeä, perustui maalien ominaisuuksiin, ja vieläpä päätyi suosittelemaan kohteeseen öljymaalia (joita heillä ei ole tarjolla), kun kerran seinät tähänkin asti on sellaisella onnistuneesti maalattu.
Toinen paikan päällä käynyt tarjosi sitten heti suoraan öljymaalia. Ja tällä maalarilla, kenet sitten valitsimmekin, oli myös itsellä vanha talo, joten hän tiesi niistä jotain.

Maaleiksi valikoitui Tikkurilan Teho-öljymaali sävyllä 501X seiniin ja sävyllä 296 katon otsalautoihin, ja Teho Ikkunamaali sävynä 296 ikkunoihin. Lisäksi maalari halusi välttämättä korjata sokkelin pintaa kuistin kohdalta, kun tuo porrasremontti on jäänyt vaiheeseen ja sitä myöten portaiden kupeet karmean näköisiksi, sen veti Yki sokkelimaalilla (josta RMT-palstalla on vähintäänkin kahta ääripäätä mielipiteissä, toivomme parasta...). Samoin maalari halusi myös maalata kaiteet ja seinällä olevat tikkaat uusiksi (tästä jäi maalivalinta jo unholaan, mutta sävy tuota Tikkurilan 296:sta vastaava kuitenkin, samaa tavaraa meni myös ikkunoiden pelteihin). Parvekkeen pellitetty lattiakin sai siinä sivussa tuoreen maalipinnan.

Kasvit saivat kyllä osansa...seinän vierellä ja muutaman metrin säteellä talosta. Nosturi kuopi myös kivasti nurmikon rullalle. Toki meillä kasvaa tuota sammaltakin niin pirusti, ettei haittaa. Ja uusiutuu kyllä nopeasti kiitos sitkeiden rikkaruohojen, ei ehkä täksi kesäksi. Pihaa täytyy muutenkin nyt vähän tasoitella.




Kuunliljat ovat kyllä sitkeitä nousemaan vaikka joku vähän talloisikin kasvun alkuvaiheessa, loppukesästä tuotakaan aukkoa ei välttämättä edes huomaa.

Tässä kuvia ennen maalausta (klikkaa niin näet isompana):







Ja maalauksen jälkeen:











Kyllähän se nyt huomattavasti särmikkäämmältä näyttää, kun tuli lisää kontrastia ja varsinkin seinien väri on nyt heleämpi. Myös kaiteiden ja tikkaiden sävyn muuttuminen edellistä sävyä tummemmaksi teki ne jotenkin paljon paremman näköisiksi, myös niistä kohdin missä entinen maali oli vielä ihan hyvässä kunnossa, kuten parvekkeella.
Nyt sitten kun vielä itse vetää maalia portaiden päällyspuolelle, yhtäkkiä se projekti voisikin olla valmis! Lieköhän portaisiin ostettu maali vielä ok, se on sentään joutunut odottelemaan pari kesää tuolla kellarissa... suht tasaisen viileä säilytyslämpötila siellä kyllä on, mutta vähän pitkä aika silti...

Tässä vierekkäin/päälleikkäin ennen ja jälkeen muutama kuva

Pari 1:


Pari 2:


Pari 3:

Pari 4
 

Tietyssä valossa tuo uusi sävy näyttää melko keltaiselta kyllä, muttei liiaksi.

Ja vielä muutama, helppo tunnistaa mikä kuva on uusi:



submit to reddit Delicious

9.10.2016

Miten IT-nörtti korjaa ruohonleikkurin?

Kävi sitten kesällä niin, että ruohonleikkuri alkoi kesken ajon yskiä ja sammui, eikä suostunut enää starttaamaan. Tällaiselle nörtille, joka ei ole koskaan perehtynyt polttomoottorikäyttöisten laitteiden sielunelämään tuollainen on ihan kunnon haaste - mitä ihmettä sille oikein voi tehdä? Kyllähän polttomoottorin toimintaperiaate noin niinkuin suunnilleen on tiedossa, mutta kun ei ole rassannut nuorena mopoja eikä vanhempana autojakaan, pitää kysyä googlelta. Joskus vuosikymmen sitten tilanne olisi ollut toinen, mutta liekö nykyään montaakaan asiaa johon ei löytyisi jonkun sortin korjausvideota - pelkkä kirjallinen selvitys kaasuttimen eri osien toiminnasta ei hirveästi nimittäin auta jos ei edes tiedä mikä mikin on...

Koska moottori narusta nykimisen jälkeenkin aina vain sammui samoin tein, savuttamatta sen ihmeemmin tai pitämättä omituista ääntä, ihan kuten bensan loppuessa, ensimmäinen diagnoosi oli että se ei saa bensaa. Koska se oli helpoin lähtökohta ongelman selvittämiseen, aloitin bensatankin putsaamisella. Tankissa oli melkoinen määrä roskaa pohjalla, ties miten monen vuoden saatossa kertynyt, ja kondensoitunutta vettäkin siellä voisi olla (vaan eipä tullut kurkattua lampun kanssa tankin pohjalle olisiko siellä näkynyt vesihelmiä). Sinänsä ilman asianmukaisia välineitä tankin tyhjennys oli melkoista sähläystä, ennen kuin selvisi että kyseisen leikkurin tankin saa erittäin näppärästi irti koneen kyljestä avaamalla kaksi pulttia... Puhdistin siis tankin ja imuputken päässä olevan sihdin, sekä kaasuttimen alta poterot joiden kautta bensa siirtyy kaasuttimeen ja kaasuttimen sisäpuolen, laitoin osat takaisin paikalleen, tankkiin bensaa ja yritin käynnistää.

Ei toiminut.

Tähän mennessä olin jo sen verran viisaampi, että ymmärsin että kaasuttimessa on joku kalvo, joka on oleellinen laitoksen toiminnalle, mutta että mikä kalvo ja miten siitä voi tietää onko siinä joku vika... Vaan kuten sanottu, mistäpä ei löytyisi nykyään ohjevideota. Täsmälleen samanlaisen ruohonleikkurin moottorin kaasuttimen tiivisteen ja kalvon vaihdon opastava video osoittautui loistavaksi opettajaksi. Samalla selvisi nimikin kaikille osille näppärästi... Purin siis jälleen tankin irralleen, irrotin kaasuttimen ja sen alta kalvon ja tiivisteen ja puhdistin kalvon koska ilman vara-osaa muutakaan en oikein voinut. Puhdistin varmuuden vuoksi myöskin sytytystulpan. Ja jälleen kaikki osat takaisin paikalleen ja bensat takaisin tankkiin, ja toiveikkaana kokeilemaan.

Ei toiminut.

Huolimatta siitä että olin juuri oppinut purkamaan ja kokoamaan jälleen uuden laitteen (ja se alkoi harjoituksen myötä käydä varsin näppärästi jo), olin jokseenkin turhautunut. Vara-osia saa kyllä tilattua netistä, mutta ruoho kasvaa pihassa, ja kun viikolla ei ole aikaa askarrella ylimääräisiä, leikkurin kuntoon saaminen olisi siirtynyt viikolla eteenpäin. Vaan onneksi kävi niin, että löytyi lauantaina auki oleva pienkoneliike inhimillisen matkan päästä (vain puoli tuntia polkupyörällä, siis ihan lähellä). Alle kympin vaihto-osat mukaan ja takaisin pajalle!

Ja katso, kävi niin, että kolmas yritys oli hyvä ja kone pärähti käyntiin.

Mitä tästä opimme (paitsi purkamaan tietynmallisen Briggs&Stratton -moottorin kaasuttimen)? Varsinkin jos olet "kädetön" koneiden suhteen ja hankit puutarhakoneen, hanki sellainen joka perustuu johonkin hyvin yleiseen moottoriin, koska sitten kun kone hyytyy, ja tarvitsisit sitä, ei ihan välttämättä tarvitse kuitenkaan alkaa soitella korjaamoihin (joista ihan kaikki eivät suinkaan nouda konettasi, autottomat hipit huomio), vaan käyttämällä jonkun tunnin asian opiskeluun saatat jopa ihan itse saada koneesi takaisin toimintakuntoon. Tässä tapauksessa vaihtoehtona olisi ollut korjaamo, joka vakiohintaan korjaa vian kuin vian ja samalla tekee perushuollon, ja itse tehden säästö oli puolensataa euroa (aikaa toki hukkui vähintään satasen edestä, mutta itsensä kehittäminenhän kuulema kannattaa aina). Dokumentoin tämän ihan siltä varalta että se pelastaa joskus jonkun kohtalotoverin kesälauantain.
submit to reddit Delicious

19.7.2016

Työhuoneen ja ruokahuoneen vaihdos

Minun työhuoneeni muutto yläkertaan ei ollutkaan toimiva ratkaisu...olemme puhuneet useampaan otteeseen, jopa silloin remontointivaiheessa että olisimmeko sittenkin laittaneet ruokahuoneen tuohon missä oli työhuone. Nyt sitten päätimme toteuttaa sen. Viikko siihen meni ja muutama päivä päälle. Mieheni sai mietittyä kuinka elektroniikan saa vanhaan ruokahuoneeseen aseteltua, joten ei muuta kuin pora käteen ja seiniä poraamaan. Pujottelimme johtoja seinien läpi.
Sitten piti askarrella työhuoneen kaappiin uusia hyllyjä ja niiden kannattamia.
Ja raahata kokonaan puusta tehty ovi vintiltä alas. Ja ommella verho.
On työhuoneessa töitä jo tehtykin. Ja ruokahuoneessa syöty välillä isollakin porukalla.






 Työhuone




 Tuon minun konepöytäni vieressä on vielä mieheni tietokonepöytä, sen edessä tämä kuva tuoli.

 Keittiöstä päin työhuoneeseen

submit to reddit Delicious