Puutarhasuunnittelua

Vaikka meillä olikin ihan valmis piha, silti on paljon kasveja, joita sinne haluan ja joitakin haluan poiskin. Onneksi narsissit ja tulppaanit kukkivat niin vähän aikaa että antaa niiden nyt vaan olla. :) Jos niitä häviää maata möyhiessä tms. niin ei haittaa. ;)

Kävin Helsingissä Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa ja tottakai minä napsin kuvia. :)
Otin myös kuvia kylteistä, jotta voin sitten etsiä siemenluetteloista nimellä. Ja samalla tietysti selvittää onko meidän pihassa suotuisia olosuhteita kyseiselle kasville.
Kun näkee jossain kasveja, saa parhaimman kuvan siitä kuinka korkeaksi kasvi kasvaa, miltä näyttää jne. Tietysti näihin vaikuttaa monet asiat, kuten valo, lannoitus ja ravinteet yms.

Näille en löytänyt nimikylttiä. :(

 Olisiko tämä joku vuohenjuuri?

Orapihlajastakin näköjään saa tämmösen puun!

syyshortensia

 Lännenkonnanmarja on myrkyllinen.

Idänpiippuköynnös
Nuo pötkylät olivat korkealla latvassa.

Valtikkanauhus

syysleimu

syyskaunosilmä

revonhäntä

 Kuolanpioni

Kukkaloistoa

Ukonhattukin pääsee kukkimaan koska tänä vuonna kirvat jättivät sen rauhaan

oregano

tilli

angervo

ryhmäruusu

unikot nousivat sittenkin

unikko

kehäkukkaa, krassia ja samettikukkia

Punaherukkamehua

on nyt tehty muutama litra. Tänään voisin ehkä kerätä mustaherukkaa ja tehdä mehua. Vadelmista voisin tehdä hilloa. Täytyy nyt painaa töitä kun olen vielä lomalla. :)

Karviaisetkin ovat jo valmiita, vielä saa tulla lisää väriä, joten niiden keräämisessä ei ole vielä kiirettä. Mutta raparperiä sais verottaa joten ehkä voisin nyt kokeilla pienen erän tehdä raparperi-karviaismarja-hilloa. Olen kuullut että se on hyvää. Ja olikohan se toinen porkkana-karviainen...

Rikkaruohot

on rasittavia. Niitä pitäis kitkeä mutta aina ei jaksa. Mutta tässä taas hyvä esimerkki miten suuri vaikutus niillä on ulkonäköön. Ja tuossa penkissä on sen verran pehmosta tuo multa että siitä nuo lähtee helposti pois. Ei montaa minuuttia menny kun nyhdin. :)

Ja viereinen krassipenkki:

Leikkasin ympäriltä vielä ruohonleikkurilla. Tuo krassi on ihan sikinsokin alemmassa kuvassa mutta varret nousevat kyllä pystyyn uudestaan. Täytyy muistaa käydä kääntelemässä noita maassa mönkiviä varsia, koska ovat jo useita metrejä pitkiä ja yrittävät valloittaa koko maailman. ;)
Tuolla keskellä on se pieni sykkyrällä kasvava krassi, se ei edelleenkään ole lähtenyt laajenemaan mihinkään, menee vain sykkyrälle. Outo.

Ja kesäkurpitsaa tulee

Kesäkurpitsat

Valmistin männä viikolla ensimmäisistä kesäkurpitsoista ruokaa. Kurpitsat tosin kypsyi vähän yli mikä ei tehnyt aromeille oikeutta, mutta kun itse tekee ja itse syö (olin yksin taloa pitämässä reilun viikon verran) niin eihän se ole niin justiinsa. Kohta kurpitsaa tulee niin että saa ihan tarpeeksi maistella.

Huomaa runsas vesiheinäkasvusto

Valmis herkullinen kasviswokki

P.s. kameran ollessa reissussa kuvat on otettu vanhalla kännykällä ja blogiteksti koostettu mobiilisti joten kuva-aineisto on mitä on.

Kopoa ja kuranttia

Tänään uskaltauduin vihdoin koputtelemaan sunnuntaisen aherruksen tuloksia arvioivasti, ja kas, kyllähän se muuten hyvältä vaikuttaa, mutta ihan kynnyksen edessä, ensimmäisen ämpärillisen alueella, kopisee. Samalla alueella laasti tuntui kovettuvan suorastaan silmänräpäyksessä joten ehkäpä soosi oli turhan kuivaa tms. Kynnyksen kohdalla on muutenkin tarve vielä vähän korjailla, koska pellitysten takia kynnyksen eteen pellin alle jäi nyt epämääräinen kuoppa, ja se pitää täyttää, jottei mahdollisesti kynnykselle asti päätyvä sadevesi valu talon ja portaiden väliin. Tätä varten luonnollisesti pitää irrottaa kaikki pellit ovenpielistä, ne kun on laitettu paikalleen tietenkin aloittaen kynnyksestä, eikä siis kynnyksen peltiä saa liikkumaan irrottamatta muita... Noh, pikkujuttu.
Operaatio voi siis kuitenkin jatkua!



Tämä tarkoittaa sitä, että joku saa pyöräillä taas 7 kilometriä suuntaansa hakemaan laastia. Tai lyhyemminkin pääsisi, mutta reitti on kivempi näin. Operaation on syytäkin jatkua, koska makuuhuoneen ikkunasta aukeava ghettoinen näkymä alkaa tympiä.

Ulkoportaiden korjaus eteni tärkeään välietappiin

Portaiden ylätasanne

Ulkoporrasprojekti pääsi eilen illalla tärkeään välietappiin kun ylätasanne sai sementtilaastista uuden pinnan. Päivä oli sen verran lämmin että laasti kovettui välillä turhan nopeasti ja työmies valui jatkuvasti hikeä turhan runsaasti, mutta noin 1,5 laastisäkkiä myöhemmin tasanne oli valmis ja ylijääneellä kuralla tilkitsin mm. aiemminkin puheena olleen autotallin luiskan alkuperäisen (luovan) sadevesiratkaisun jättämiä vesireittejä pannuhuoneen suuntaan - pannuhuoneen seinä on nyt siis tilkitty ja oven vieressä olevasta kaivontapaisesta on tilkitty taloon päin oleva aukko. Toki tuo kaivon aukon tukkiminen ei montaa litraa enempää salli valua tai sataa luiskan alapäähän asti ennen kuin vesi alkaa valua ovia kohti, mutta parempi näin kuin aiemmin. Samalla yksi reikä vähemmän itikoiden päästä munimaan kaivon pohjalla seisovaan veteen (toki siihen voisi myös tehdä reiät pohjaan, mutta kun pora ei yllä ja rautakangella ei muovipönttöön tule reikää)...

Kakku on nyt peiteltynä jatkohoidossa, ja odotamme jännityksellä kovettuuko laasti kunnolla ja tarttuuko se alustaansa. Tein homman kyllä parhaan ymmärrykseni ja laastin työohjeen mukaan (tosin en puuseinässä kiinni olevaa työkohdetta pessyt vedellä, vaan harjasin sen, imuroin pölyt meidän todella sitkeähenkisellä mutta kovin epäammattimaisella remppaimurilla ja kostutin puutarhakaliiberin sumutinpullolla), mutta ainahan jotain on voinut jäädä huomaamatta, kun ei ole kokemusta. Kokonaisuudessaan jälkisiivouksineen hommaan meni viitisen tuntia, josta iso osa tuhrautui laastierien sekoittamiseen, eihän tuollainen määrä nimittäin yhteen ämpäriin mahdu. Neljä niitä tarvittiin, vai olikohan peräti viisi - loppuvaiheessa alettiin mennä hämärän rajamailla ja huoltojoukon tarjoilemat eväät olivat enemmän kuin tervetulleita. Ammattilainen olisi varmaan käyttänyt betonimyllyä ja tasoittanut laastin käden käänteessä, mutta tämähän olikin miulle ensimmäinen keikka laatujansa (harjoittelukappale pannuhuoneessa oli silkkaa harjoittelua), ja vaikeustasoa nosti nurkkaukseen tarvittu kaato kahteen suuntaan.

Pannuhuoneen oven edustan tuleva työmaa

Loput portaat plus pannuhuoneen oven edestä ulko-ovien vaihdon yhteydessä irtonaiseksi todettu paksu kakkara vaativat vielä jokusenkin säkin hakemista rautakaupasta... Uskaltaisikohan sen kellarin oven edustan vielä jättää tekemättä kokonaisuudessaan, kun ei yhtään tiedä vielä meneekö siihen kolme vai viisi säkkiä (tavaraa myös tarvitaan useamman sentin paksuudelta ja alaa saattaa olla hyvinkin pari neliötä), pelkästään sen sekoittamiseen tällä metodilla menisi pari tuntia. Jos vaan valaisi tilapäisen makkaran seinän viereen estämään lumen satamisen karmin pellityksen alle... Tai muuten tekisi sen sopivan kokoisissa osissa silläkin riskillä, että laatta hajoaa saumakohdista, ja että aikaa tuhraantuu työalueen puhdistamiseen joka kerta kun ryhtyy työhön. Tai sitten pitää vaan vuokrata se betonimylly (saiskohan sellaisen jostain suoraan pihaan toimitettuna ilman kammottavaa toimitusmaksua)... Tähän asti on pärjätty jotakuinkin täysin kuvassa näkyvällä työkaluarsenaalilla tähänastisessa hengessä, eli varsin askeettisesti. Akkuporaa tarvittiin vasta irtoamattoman maalipinnan karhennukseen, muuten mentiin käsipelillä. Laastihommissa käytössä oli lisäksi porakonevispilä, putskauha (kuten kyseistä kapinetta näemmä nimitetään), teräslaatta ynnä vatupassi.

Kävimme jo viikko sitten alustavasti kyselemässä maalikaupasta suositusta pintakäsittelyyn. Tuollaiseen säille ja kulutukselle alttiiseen paikkaan ei kuulema kukaan lupaa mitään kestävyyttä millekään maalille, mutta riittävän vahva ja hengittävä tökötti nyt toivottavasti kuitenkin kestää jonkun aikaa ja toisaalta estää vastaavan rapautumisen jatkossa. Ehdolla virkaan on Solmasterin UR 300, yksikomponenttinen uretaanipinnoite, jonka saa sävytettyä haluamakseen. Entisiä maaleja portaissa onkin ollut jo melkoinen määrä, taisin jostain kohtaa laskea peräti 7 tai 8 kerrosta. Alla oleva kuva ei kerro ihan täyttä totuutta (viisi päällimmäistä kerrosta näkyy selvästi), mutta antanee käsityksen siitä kerrosvoileivästä jota on rapsuteltu pois...

Marjoja

on syöty ja kerätty pakkaseen. Punaisia viinimarjoja tuli pari litraa laitettua pakkaseen ja syötiinkin aika paljon. Valkoiset ja mustatkin viinimarjat kypsyvät jo. Vadelmia napsin ja yhden tumman karviaisenkin maistoin. Ihania marjoja!
En käsitä miten sitä on pärjännyt ilman! Kyllähän sitä aina mummolassa on tullutkin vedettyä marjoja jos niitä on ollut tarjolla. Tai kysynyt mummulta, että löytyykö pakkasesta. Kaupasta ei ole koskaan tullut mieleen ostaa. Vaikka kyllä meillä taisi joskus Helsingissä asuessa olla niitäkin. En tiedä miksi.
Taidanpa tästä lähteä keräämään lisää...

Huoneet muutoksessa

Näköjään tässä on nyt tullut asuttua talossa niin pitkään että tuntee, että vuosien varrella tiettyihin paikkoihin kerääntyneet kamat eivät olekaan oikeilla paikoilla. Isossa talossa, jossa kaappeja on siellä täällä, tulee helposti hukanneensa asioita. Esim. siimaa löytyi askartelulaatikosta, autotallista ja siivouskaapista.... Järjestyksen ihmisenä minä haluan että asiat löytyvät järkevästi ja mielellään samaan hommaan samasta paikasta. :)
No on tullut sitten järjesteltyä erinäisiä kaappeja ja huoneita uusiksi. :)

Innostuin keittiön/ruokahuoneen hyllyn tapetoinnin kauneudesta niin että ajattelin, että voisi nuo työhuoneenkin hyllyt sillä tavalla käsitellä. Ja olen miettinyt useampaan otteeseen, että avohyllyt on ihan kivoja mutta saa aikaan sekavan ja epäsiistin vaikutelman. Niinpä nyt sitten otin itseäni niskasta kiinni ja tein verhot. Ihan kivalta näyttää. Vähän vähentää sekavaa tunnelmaa. Tietysti kun huoneessa on kolmella seinällä kolme työpöytää, lattioilla laatikoita ja huoneen läpi kuljetaan, ei siitä oikein sellaista ihan täydellisesti miellyttävää kertakaikkiaan saa. :(

Vanhasta keittökomerosta teimme siis vaatehuoneen ja yläkerrassa muutenkin on noita kaappeja, mutta kyllä niissä kaikissa jotain on. Väljästi tosin. :) Ja minä uskallan julkaista netissä kaappini sisällön. Ovat niin siististi. Aina. Ihan oikeasti, kaikki jotka ovat joskus kaappeihimme kurkanneet, tietävät tämän. :)

Vaatehuoneen pitkissä ruoka-ainekaapeissa on nyt meidän lakanat, pyyhkeet ym. kodintekstiilit ja retkeilykamat. Ja tässä tiski- ja yläkaapeissa on klinikan tavaroita, telttoja ja muuta sälää. :)

Vanhassa allas/roskiskaapissa on meidän laukut ja muut pussukat ja nyssäkät.

 Vierashuoneen kaapit:

Tässä on vasemmalla vieraiden käyttöön lakanat, pyyhkeet, peitot ja tyynyt. Sekä yksi tangollinen kaappi, jos haluaa ripustaa vaatteitaan roikkumaan. Yhdessä kaapissa on vielä kirppishylly, josta vieraat voivat halutessaan napata mukaan tai jättää vaihtareita. :) Ja siellä on myös klinikan peitot, tyynyt, lakanat yms.
Toisella puolen valkoisissa kaapeissa roikkuu meidän makuupussit. Ihanaa kun saa säilyttää makuupusseja avonaisina, eikä pussiinsa sullottuina! Yhdessä kaapissa on juhlapuvut ja yksi kaappi taitaa sisältää nyt vain listoja, jotka odottavat, että joku asentaisi ne kattoon...