Vihdoin lunta

Yläkerrassa maalaushommia

Yläkerrassa on ollut maalarilla erikoinen valinta värien suhteen. Tai ehkä enemminkin sen suhteen, ettei ole maalannut kuin kaksi seinää aina samalla värillä. Tässä alla olevasta kuvasta näkee hyvin värimaailman, joka eteisessä on vallinnut.....

Kyllä on nyt tasaisempi, kauniimpi, huomaamattomampi, siistimpi ja jotenkin isomman tuntuinen sisäänkäynti yläkerran huoneisiin. Listat toki täytyy vielä käsitellä, mutta katsotaan sitten kolmen vuoden päästä....(Niin kauan meillä meni edellisten listojen siistimiseen, joka sekin tehtiin juuri.)

ennen

jälkeen

 ennen

jälkeen

 ennen

jälkeen

Sähkökaappi vaihdettiin aikoinaan ja nyt on sekin ympäristö vähän siistimpi vaikka kyllä tuosta näkee että sitä on korjattu. :(

Maalina tietysti Uulan maali. Samaa väriä kuin joogasalissa. Vaikka jostain syystä tämä on paljon hillitymmän ruskea eikä oranssi. Mutta sopii silti. Ja tarkoittaa sitä, että jos haluaa korjausmaalata joogasalia, joutuu seinät vetämään kokonaan koska tämä on varmaan niin eri väriä kuin nykyinen että korjaus ei peity kyllä. Tätä maalia on riittämiin vielä, että kyllä tuolla varmaan useammankin huoneen maalaisi vielä...

joogasalissa tätä samaa väriä....hmmm

Puu ja tuli-askartelua

Aika vähän meillä nyt tapahtuu mutta askartelin nyt remonttijämistä töihin joulujuttuja.
Pihatapahtumaan tein muutamia kylttejä.
Tohotin kaasusytkärillä, sellaisella missä on pitkä pää. Mutta se hyytyi yhden kirjaimen jälkeen tai puolessa välissä. Työkaverilta sain onneksi lainaan crème brûlée -polttimen. Sillä nämä tein.

Tajusin kyllä liian myöhään että meillä oli noita lattiapalasia valmiina mutta sain melkein kaikki tehtyä niille uudestaan ennen kuin kummastakin loppui kaasu enkä saanut täytettyä. Se on tuon ukon hommaa. Ei mulla kyllä käsissäkään ollut enää voimia. :)

Kuulumisia pannuhuoneesta

En nyt muista onko blogissa ollut aiemmin puhetta eräästä pitkään vaivanneesta, mutta aikalailla pinnan alle (niinsanoakseni) jääneestä ongelmasta: Patteriverkosto on vuotanut hiljaa, mutta vakaasti jotakuinkin siitä asti kun aloitin säännöllisen mittarilukemien kirjaamisen. Vettä on hävinnyt kierrosta noin 5 litraa kuukaudessa, eli aika vähän (luokkaa pisara minuutissa), mutta kuitenkin häiritsevän paljon siihen nähden, ettei tiedä mihin se menee (lattian alle? ei kai sentään minkään uusitun lattian? vai sittenkin seinän sisään?). Otti muutaman vuoden aikaa ennenkuin hoksasin katsoa lämmönsäätimen alle shuntin liitoksen juureen, ja ennen kaikkea työntää sormeni ahtaasta välistä koettamaan onko ruosteen ja kalkkisaostuman syy ehtynyt vai edelleen tuore...
Tuorehan se oli. Vuoti tietysti vielä juuri seinän puolelta, paikasta johon näkee kunnolla vain työntämällä kännykän seinän viereen ja näppäämällä kuvan. Olen seissyt puolen metrin päässä vuodosta kasvot siihen päin satoja kertoja...

Huojentavaa tietysti oli se, että kaikesta päätellen purut ovat kuivina seinissä ja lattioiden alla, ja että äkkiäkös ammattimies tuollaisen korjaa. Ammattimies löytyikin sitten ihan kivuttomasti, vieläpä sellainen joka osaa käyttää sähköpostia sekä kalenteria. Samalla sovittiin vaihdettavaksi yläkerran vessan lavuaarin hana sellaiseen, jossa on käsisuihku, jottei vieraiden tarvitse käyttää jokseenkin eksoottista lasikannuratkaisua itsensä huuhteluun. Se hana olikin odotellut autotallissa jo aikas pitkään...

Putkari tuli, vaihtoi hanan ja katsoi tuota liitosta, ja ehdotti kevytkorjausta kuumankestävällä silikonilla, vedoten omakohtaiseen kokemukseen vastaavasta viasta joka oli ruostuttanut shuntin kiinnityspulttien vastakappaleista kierteet pilalle - tosin meidän tapauksessa silikoni tulisi vain puhdistetun saumakohdan ulkopuolelle, jottei tarvitse riskeerata mahdollisesti pahastikin ruostuneiden pulttien kanssa. Okei, mikäs siinä, kokeillaan. Putsasin ruosteet pois niin hyvin kuin ne sai (viereisestä kuvasta näkee hinkkaamisen tuloksen, mutta myös pannun kanteen levinneen ruosteen) ja taiteilin silikonin sauman ympäri niin hyvin kuin ensikertalaisena ja noin hankalasti tavoitettavassa paikassa osasin. Hetken aikaa paineiden ja lämpöjen palauttamisen alettua vaikutti ihan hyvältä, mutta kyllä se vesi löysi sitten tiensä ulos ja oli aika kirjoittaa putkarille uudestaan postia.

Tänään liitos sitten avattiin, siivottiin ja laitettiin uusi tiiviste (joita ei kuulema tukusta saanut, onneksi valmistajalla niitä oli). Näyttää varsin lupaavalta (ja noh, onhan tää nyt huomattaavasti vakuuttavampi korjaus kuin fysiikan lakeja vastaan taistellut ensimmäinen yritys). Myös kiinnityspultit vaihdettiin, ne olivatkin jo aikalailla kosteaa elämää nähneen näköiset. Ja dokumentoidaan nyt tähän myös se, että yhtenä epäilyksenalaisena jossain välissä ollut paisuntasäiliö todettiin ehjäksi, ainoastaan vastapaine oli vähän alakanttiin.
Toivotaan korjaukselle pitkää ikää, ainakin siihen asti kun saadaan tehtyä päätös siitä miten tätä mökkiä tulevaisuudessa lämmitetään.

Tomaatit

Nyt ehtivät tomaatit kypsyä kasvissa. Toki tomaatit ovat olleet kuistilla koska öisin voi olla aika viileää.

Apujakkara puutarhaan

Ihmiset kesällä tuntuvat rakentelevan kaikenlaista, on terassiprojektia, julkisivuremppaa ja kasvihuoneen pystytystä. Meillä on keskitytty olennaiseen, eli sen päivittelyyn miten omituiset ilmat on tänä kesä ollut ja tekemään lähinnä välttämättömiä puutarha-askareita. Ulkoportaille ei ole tapahtunut käytännössä mitään silminnähtävää, alkukesän kylmä märkyys ei houkuttanut ulkohommiin ja sen jälkeen alkanut lähes jatkuva kuumuus on myös estänyt aurinkoisella paikalla olevan käsityöintensiivisen projektin edistämisen. Noh, säilyyhän tuo ensi kesäänkin, jos sitten vaikka saisi homman loppuun.

Kuitenkin jotain pientä on tullut tehtyä, eilen jo aloitin raportoimalla sadevesikouruista, nyt on vuorossa puutarhajakkara. Tarve tälle kapistukselle on ilmeinen, koska ilman mitään koroketta kumpikaan meistä ei yllä ripustamaan istuttavaa riippukeinua puun oksaan. Portaat ovat vanhasta saunasta, metallirunko näyttää kotitarvehitsarin tekemältä ja puiset askelmat lienevät talon rungosta yli jäänyttä puutavaraa. Muukin puutavara on vanhasta saunasta kierrätettyä, tukipuita ja paneelilautaa. Valmiiksi ruosteinen rautaputki tuossa portaiden yläpään lenkkien ja puurungon välissä on herra ties mistä kotoisin, todennäköisesti kaivettu tukemasta autotallin luiskan viereistä rinnettä (joka nykyään on muutettu kivimuuriksi). Kaikki naulat ja ruuvitkin on kierrätetty tai ainakin ylijäämää. Jonkunlaisen säänkeston saamiseksi töpöttelin ruskealla puuvahalla kaikki leikkauspinnat ja maata vasten tulevat osat, muutenhan noissa saunan rakenteissa jo olikin tuollainen ruskea käsittely jo valmiina.

Kun avaa kuvan isoksi ja oikein tihrustaa, voi nähdä jakkaran yläpuolella riippumaton kiinnityskoukunkin.

Portaat olivat siis alunperin ilmeisesti kiinnitetty lauteisiin jonkun sortin koukuilla. Koska en halunnut tehdä turhaan reikiä metallirunkoon (ruostuu kuitenkin siitä kohtaa nopeammin puhki), päätin ripustaa portaat yläpäästään runkoon näin:

Sitä näistä kuvista ei kovin selvästi näe, mutta alapäästä portaat on kiinnitettu naulaamalla sivutuet kiinni porraslankun päihin. Kiinnitystavasta huolimatta lopputuloksesta tuli yllättävänkin tukeva kaikkien noiden poikittaistukien avulla, kyllä tuolle uskaltaa kiivetä ihan huoleti.

Kiitokset vielä kuvaajalle, joka otti pyyntöni mukaan kuvat niin, että kokonaisuuden lievästi vinksalleen osunut muoto ei niistä näy - portaat ovat jo ihan alkujaankin vähän vinksin vonksin, ja tasaisen kokoamisalustan puutteessa osa vaakatuistakin tuli vähän vinoon. Mutta ei sitä oikeastaan huomaa ellei osaa katsoa sopivasta suunnasta, ja tuo nyt täyttää tehtävänsä eikä pihalla mikään muukaan ole suorassa!

Sadevesikourut

Jotkut kaivaa talon vierustat auki ja upottaa hienon sadevesijärjestelmän maahan, meillä ainakin toistaiseksi mennään vähän kevyemmällä ratkaisulla, joka noudattaa talon alkuperäistä tapaa: puuruuhet eli ylijäämämateriaaleista kasatut puiset kourut.

Alla tuorein tekele, seinustalla läpilaho edeltäjänsä. Tästä tein sen verran lyhyen että tuosta mahtuu nyt ajamaan ruohonleikkurilla kourun ja aidan välistä, ennen ei mahtunut. Samoin käytin modernisti ruuveja enkä nauloja, ja muotoilin kourutaltalla pohjan yläpintaan kourumaista muotoa. Tämä taltan kanssa nävertäminen olikin melkein hauskinta koko hommassa, en yhtään ihmettele että joku saattaa hurahtaa puuveistosten tekemiseen.

Vesi jatkaa kuvasta ulos vasemmalle nurmikkoon tehtyä uraa pitkin ja siitä lyhyen putkenpätkän kautta pensasaidan juurakon läpi kadun varren ojaan.

Näin "uutena" (puutavara tosin on jo lähemmäs 60 vuotta vanhaa purkulautaa, mutta kuten väristä näkyy, ihan priimaa) nuo pistävät vaaleuttaan silmään, mutta eiköhän se väri siitä parane pikkuhiljaa, ja lopulta kouru sulautuu maisemaan kuten alla näkyvä vanha jatkoskappale.

Kuten ilmeisesti edellisetkään, näitäkään ei ole varsinaisesti kyllästetty millään, tosin öljyvahasin ne Osmolla muutamaan kertaan edes jonkunmoisen kosteudenkeston saamiseksi, joten jää nähtäväksi miten kauan menee ennenkuin alkavat kunnolla lahoamaan. Olettaisin että vuosia siinä kuitenkin menee...

p.s. toisin kuin alla lukee, tämän kirjoitti Esa (meni nyt kuvaajan piikkiin koko stoori) :)

Birdlife

Rastaat syöneet jo raakoja viinimarjoja, jotka alkaneet punoittaa. Peittelin verkolla mutta ryökäleet käyvät alakautta puskassa.
Kyyhkyset (huom. ei niitä sekalaisia kaupunkipuluja) tekevät pesää meidän omenapuuhun. Korjailevatko vanhaa vai tekevätkö ne vasta näin myöhään poikasia? Vai onko toinen poikuesatsi tulossa....en tiedä.

Piha kesäkunnossa

 

Mansikkamaa

 Ruostetta herukassa, aika kivuliaan näköistä rakkulaa...

 Mustasilmäsusanna kiipeilee omenapuussa:

 Minttumaa

 Tomaatit

 Pioniunikko

 Samettikukka

 varjolilja

 Ensimmäinen pioni kukkii!!

Muut pionit vasta aukeamassa, mutta varmaan parin päivän sisällä aukeaa muutkin. Ihanaa!

 Tarha-alpi

 Ystävältä saatu bellis voi oikein mainiosti!