Yhteenveto lämmitysrempasta

Kaivon porauksestahan se kaikki sitten lopulta alkoi. Tein sen päivän töitä kotona, sopii arvata miltä tuo jo aiemmin esitelty keltainen mylly kuulosti purueristetyn seinän läpi... Noh, itse asiassa ei se kyllä ollut läheskään niin paha kuin odotin. Paljon ikävämmältä kuulosti porahärveli, varsinkin alkuvaiheessa. En tiedä liittyikö se kaivon suojaputken asennukseen vai pinnassa olleeseen rikkonaiseen kallioon, mutta alkuun tuntui että ei päivässä voi tunnit riittää kun putkea upposi maahan vain parikymmentä senttiä minuutissa, tai vähemmänkin, ja meteli oli sellainen ettei ainakaan nukkumaan olisi menemistä ennenkuin porari on valmis. Onneksi vauhti parani ja meteli väheni sitten kun päästiin syvemmälle. Erittäin miehekkään näköistä hommaa kyllä, mutta jälleen ammatti johon en kyllä taida vaihtaa...

Porarin jäljiltä ei paljon nähtävää lopulta jäänyt pihaan.

Nyt muuten jos näissä kuvissa näkyy jotain kummia valoilmiöitä tai hassuja värejä, se johtuu siitä että osa on kuvattu kolmen lasin läpi sisältä ja loput sitten kännykän kameralla joka on erittäin herkkä heijastuksille. Eivät siis käy todisteeksi mistään paranormaalista toiminnasta.

Olisi kyllä kiinnostava tietää, millainen määrä dieseliä paloi porauksen aikana, kompressori jo koostaan päätellen sitä imee vähintään "ämpärillisen tunnissa", ja poravaunussakin oli oma moottorinsa... Kompressori kuluttaa valmistajansa mukaan täydellä teholla reippaat 86 kg/h (ehkä pitäisikin sanoa "tynnyrillinen tunnissa"!), ja tyhjäkäynnilläkin 37 kg/h. Että mitenköhän kauan tässä pitää kuolettaa pelkästään kaivon hiilidioksidipäästöjä (puhumattakaan pumpun valmistuksesta yms.) ennen kuin kannattaa alkaa elvistelemään hiilivapaalla ja kasvihuonekaasuttomalla lämmitysmuodolla... Porauksessa syntynyt lieju dumpattiin lopuksi kadunvarren ojaan, jonka pohja näyttää nyt siltä kuin sinne olisi valettu sulaa lyijyä. Ei mitenkään luomua sekään, vaikka periaatteessa kai aika lähellä harmaata savea tai hiesua tuotos koostumukseltaan onkin.

Toivottavasti.
Jos olisi ollut sadevesikaivot kadulla, liete olisi nyt siellä.

Putkien veto kaivolta tapahtui sitten saman viikon lopulla, nopeutetulla aikataululla. Ketterä pikkukaivuri teki näppärän pikku ojan, ja ei kun putket perään.

Tuolla ojassa näkyvä rusinaksi mennyt valkoinen peltosalaoja oli yllätys, mutta nytpähän tiedetään, että yhden sadevesirännin päästä lähtevä putki ei käännykään kohti katua, vaan päinvastaiseen suuntaan. Tuskinpa tuonne asti koskaan sadevesi pääsee, eiköhän se imeydy maahan jo aiemmin, ja jos nyt jotain tuohon kaivon viereen päätyykin, tuskin se siellä haittaa tekee. Siinä vaan kaivurimies pääsi tuhahtamaan että joopa joo, "mitään putkia ei  pitäis olla tiellä". Kyllä omistaja tietää tiluksensa.

Lopputulos pihalla ei näytä varsinaisesti siltä, että siinä kävi pieni kaivuri tekemässä pienen ojan... Toki jos vaan ympäriinsä levinneen maa-aineksen saisi pois, se näyttäisi varmasti paremmalta - tai odottamalla ensi kesään. Kyllä se sammal kasvaa sinne takaisin, ja ruoho (tai siis luonnonkasvit) puskevat läpi.

Kuistin nurkkaus maisemoitiin jo. Kuunliljat näyttävät kamalalta, mutta kesällä tuskin enää edes huomaa että ne on kaivettu ylös ja heitetty puolet menemään... Samalla sai muotoiltua maan pinnan paremmin niin ettei se ainakaan viettäisi taloa kohti tuossa - ikkunan takia kun ei oikein voi nostaa maanpintaa seinustalla.

Jäljelle sitten jäi oikeastaan jälkien siistiminen kellarissa. Tuon tiiliseinän takana on sauna, irronneen laastin raoista pilkistää joistain kohdin laudat, joihin panelointi on lyöty kiinni...

Samaten tämä alla näkyvä viritys pitäisi purkaa ja aukko muurata tai valaa umpeen. Yllättäen peltien välissä kuitenkin oli eriste, tosin eristemateriaalit ovat hyvin sekalaisia (pahvia, villaa, styroxia, vaahtomuovia...). Nyt reiät on tukittu paloilla putkieristettä ja uloimpana on palat metalliverkkoa tinttien kiusaksi.

Öljysäiliön edessä ollut väliseinä ei todellakaan antautunut helpolla, piikkaaminen otti toista päivää. Kuvassa näkyvä luukun kehys yritti vielä lopuksi ruhjoa purkajan putoamalla alas, mutta onneksi vahingoilta säästyttiin. Samoin säästyttiin noiden sähköjohtojen ruhjomiselta, vaikkakin ne nyt pitäisi vielä kiinnittää seinälle uudestaan (säiliöhuoneessa niitä ei oltu alunperin ripustettu ollenkaan seinälle).

Ennen pannuhuoneessa näytti tältä:

 Ja nyt sen tilalle ilmestyneessä teknisessä tilassa näyttää tältä:

Pöntöt rivissä: patteriverkon paisunta-astia (vas.) ja puskurivaraaja, sekä maalämpöpumppu (oik.)

Vielä tarvitaan putkiin eristettä ja hormin kyljessä oleva aukko pitää muurata umpeen, mutta noin kolmen siivouskerran jälkeen tuolla ei enää ole juurikaan sotkuisempaa kuin ennen remonttia, ja kaikki on jotakuinkin paikallaan. Talon tekniikkavastaavalla on hautumassa vielä ajatus automaattisen lämpötilaseurannan rakentaminen tuonne, lämpöpumppu kun ei pidä (edes tuon pienen puskurin kanssa) patteriverkon lämpöjä vakiona, joten jotta säätöjen ja kulutusseurannan pohjaksi saisi edes jotenkin järkeviä mittarilukemia, pitää jostain saada keskilämpötilat vaikkapa viimeisen tunnin ajalta. Nyt näillä leudoilla keleillä lämpö on suurimman osan aikaa alle asetetun lämmön, joten jo pelkästään vanhaa lämpökäyrää mukailevien asetusten teko oli kivasta visuaalisesta säätöpaneelista huolimatta arvailua. Nibehän kyllä tarjoaa omaa pilvipalveluaan joka sitten piirtäisi pumpun elämästä kaikenlaisia kivoja käppyröitä ja tunnuslukuja, mutta ilmaiseksi sieltä ei saa kuin kuukauden historiatiedot, ja kuukausimaksu vastaavasti on sanoisinko jopa ihan tuntuva. Sitäpaitsi tekniikkavastaava tykkää tämmöisistä projekteista :) Toki itse tehdyillä virityksillä ei pumpun sisäisestä maailmasta saa juurikaan tietoja talteen, mutta tarvinneeko siitä juuri tietääkään kun ei kuitenkaan osaa sanoa näyttääkö lukemat hyvältä vai ei - katkokäynnin pystyy kyllä havaitsemaan vaikka sitten minuutin välein pumpulta lähtevien putkien pinnasta otetuilla lämpötilalukemilla.

Tämä aihe taitaa nyt olla loppuunkaluttu... Tuosta lämpötilaseurannasta varmaan tulee tarinaa sitten joskus, ja keväällä voisi koittaa katsoa miten paljon tässä nyt ostoenergiaa saa säästettyä kovimman lämmityskauden aikana.

Työhuoneen muutos

Meillä on ollut yhteinen työhuone. Minua on aina häirinnyt se, että kun astun ovesta sisään ja kun kuljen keittiöön, näen heti sen kaaoksen joka on minun pöydälläni. Ja miehenikin pisteellä on usein kaikenlaista sälää.
Olisin halunnut vaihtaa ruokahuoneen ja työhuoneen paikkaa mutta kun alkoi puhe lattialistojen irrottelusta ja metrien mittaisista johdoista, totesin, että juu ei. Niinpä siirsin oman työpisteeni yläkertaan vaatehuoneeseen. Toki sielläkin olisi kiva maalata, keltaiset ovet eivät ole haitanneet vaatehuonekäytössä mutta nyt….katsotaan sitten joskus.

Tässä siis vanha yhteinen huoneemme:

Ja tässä kun minä muutin pois:

Minun työpisteeni vaatehuoneessa: 

Kaikki hyvin loppusilausta odotellessa

Mahdollisille huolestuneina sääennusteita ja tätä blogia seuraaville kerrottakoon, että viime keskiviikkoiltana (2,5 lämmityksettömän päivän jälkeen) saimme taas lämmintä vettä hanasta, vastuksella lämmitettynä. Perjantaina kytkettiin sitten maapiiri lämpökoneeseen ja kun yhtä lukuunottamatta patteritkin ovat paikallaan, talossa on taas mukavan lämmintä - nyt jopa kellarissa jonka uudelleen lämpiäminen tuntui kestävän kovin pitkään. Toivon mukaan kaikki putkityöt on viimeistään perjantaina tehty, voisi sitten laittaa taas matot lattialle ja palauttaa olohuoneen järjestyksen ennalleen (nythän siellä on ollut viikon ajan vain ne tavarat, jotka eivät ole ikkunoiden kohdalla tai muuten tiellä, eli keskilattialla mahtuu hyvin pyörimään ympyrää jos sellaisesta sattuu pitämään.

Tarkempaa raportointia yksityiskohdista seurannee kunhan kaikki on valmista.

Öljysäiliöhuone uusiokäyttöön

No niin kaksi päivää siihen meni että vanha öljysäiliö saatiin pois ja seinä kaadettua. Todella siisti huone on. Mihin käyttöön tämän nyt ottaisi....
Varastoksi varmaan. Autotalli kun on niin tupaten täynnä, että olisi kiva, jos siellä olis tilaa puuhailla jotain.

Seinässä on kaksi reikää,, jotka ovat ulos asti auki, että ne täytyy peittää ennen kuin joku lintu alkaa tehdä pesää...

Uudet patterit

Maalämmön asentajat suosittelivat vaihtamaan yksilehtiset patterit kaksilehtisiin. Ihan hyväkin oikeastaan, koska olemme miettineet kuinka hyvin lämmitys toimii näillä...pattereiden taakse nimittäin on asennettu lisäeristeeksi puupanelit, jotka ovat ihan kiinni pattereissa. Jotenkin olen ymmärtänyt, että ilman pitäisi päästä kiertämään joka puolella patteria. Toki lisäeristekään ei ole pahitteeksi mutta....

No mutta nyt pääsimme sitten repimään nuo laudat pois.
Olohuoneeseen vaihdetaan molemmat patterit ja ylös joogasaliin myös. Muualla meillä jo onkin kaksilehtisiä tai huone on muuten sellainen, ettei lisälämmitystä kaivata.

Tässä olohuoneen seinä kun vanha patteri ja panelointi poistettu

Ja kun uusi patteri on asennettu:

Odotamme vielä yhtä patteria. Ja putkia täytyy joogasalissa vähän muokkailla vielä. Ja kun loput putketkin saadaan toimimaan niin sitten pääsemme lämmittelemään kunnolla, siihen saakka lämmitämme näillä pienillä sähköpattereilla.

Siisteys

ei kuulu remontissa olevaan taloon. Ei silloinkaan kun remontoitava kohde on toisessa kerroksessa. Ymmärrän kyllä että aika on rahaa eikä ulkokenkiä viitsitä riisua joka ovella mutta kun sitten niillä samoilla tossuilla seistään valkoisella matolla niin siinä vaiheessa mun hermo pettää!

Pitäisi kysyä että mitkä on teidän kulkureitit ja sitten peittää ne kaikki jollain pahvilla tms.

Matot suosittelen poistamaan KAIKKIALTA.

Harkitsin tässä että voisi palkata remonttisiivoojan jokaisen remonttipäivän päätteeksi. Tokihan sitä voi itsekin tehdä mutta kun on muutakin. Ja nyt vatsataudin kourissa itku ei ole kaukana siivotessa mutta kun ei kestä katsella sitä sotkuakaan niin...

Kodinhoitohuoneen lattia

Pannuhuoneen hana

Jytinää

Vihdoin tuli sitten kuitenkin jotain pihaan! Nimittäin piiiiiitkä putki maan sisälle. Ja talo kylmänä.
Ja sitten pitäisi tulla sähkömies ja öljysäiliön hajoittaja seuraavaksi.

Tämmösillä nyt lämpiää. Vierashuoneessa, jossa on ollut muutenkin alhainen lämpötila, koska sitä ei käytetä, on nyt 13 astetta kun lämmintä vettä ei kulje pattereissa....

 

Lämmitys, odotus, tuskastus ja "en enää ikinä ota yhtään urakoitsijaa"

Kieltämättä viikolla tuli mieleen, että jos olisi ollut paremmin aikaa (ja budjetti isompi), ehkä olisi pitänyt kuitenkin alkaa ensin rakentamaan hybridilämmitysratkaisua, niin olisi sitten aina joku vaihtoehtoinen lämmönlähde olemassa (nyt esimerkiksi sähkövastus varaajassa voisi antaa lämpöä sillä aikaa kun öljykattilaa puretaan, jolloin lämmitykseen tulisi vain lyhyt katko kytkennän aikaan). Tämä luonnollisestikin tarkoittaisi melkoista määrää lisää myös putkia ja venttiilejä, jotta kaikki toimisi. Kuitenkin osatehoisista paloista koostuva monimutkainen ratkaisu väistämättä olisi kalliimpi hankkia, mahdollisesti myös kalliimpi käyttää tai ainakin ylläpitää, ja varaaja kuitenkin hukkaa omalta (nykyään ehkä kyllä aika pieneltä) osaltaan energiaa. Lisäksi, nyt on olen verkossa opiskellut mm. elinkaarianalyysia, en voi olla laskematta ainakin ajatuksen tasolla mukaan sitä ekologista painolastia, jota jokikinen pönttö ja laite mukanaan kantaa. Sama juttu siis kuin kiinalaisvalmisteisten aurinkopaneelien kanssa, ekologinen energiantuotantolaite, joka on valmistettu käyttäen massiivinen määrä fossiilista polttoainetta - ekologinen takaisinmaksuaika venyy ja venyy...

Suurin epämukavuus asumisen osalta tähän asti on kuitenkin ollut käyttöveden säätöventtiili, joka tuppaa jumittumaan tietylle alueelle, ja kun siirryttiin öljystä sähkövastukselle, kattilan lämpö jäi alkuun normaalia alemmas, ja jumittava venttiili ei sitten kyennyt tähän mukautumaan, ja suihkussa käynnistä tuli, krhm, hyvin virkistävä kokemus. Venttiiliä ei tässä vaiheessa enää korjaamaan viitsisi käydä, onneksi jumitus laukesi kun nosti kattilan lämmön 80 asteen korville missä se normaalistikin on.

Mutta sitä ei vaan kertakaikkiaan voi ymmärtää, miten kelvottomasti lukuisa joukko kuluttaja-asiakkaille rakennus- ja LVIS-palveluja tarjoavista urakoitsijoista maksavia asiakkaitaan kohtelee. Mietin jo että pitäisi perustaa trendikkäästi verkkopalvelu jossa ihmiset voisivat jakaa kokemuksiaan ja pisteyttää toimijoita - sieltä olisi sitten kätevä katsoa arvostelut ennen kuin alkaa laittaa nimiä paperiin. Ikävä kyllä tällaisen palvelun ylläpitäminen tarkoittaisi myös jonkunsorttista (moraalista, jos ei muuten) vastuuta sisällöstä, koska väistämättä siellä esiintyisi myös tahallista mustamaalausta ja väärinkäsityksistä alkunsa saanutta asioiden suurentelua. Yksi vaihtoehto olisi tietysti sallia vain hyvien toimijoiden kehuminen, ongelmatonta sekään varmasti ei olisi (ainahan voi salanimellä kehua itseään yms), mutta ainakin tunnelma olisi positiivisempi. Perimmäinen ongelma kuitenkin lienee se, että hyvillä toimijoilla on tilauskirjat täynnä eikä pieni yritys kertakaikkiaan pysty palvelemaan kuin tietyn kokoista joukkoa asiakkaita, ja jos ei yrittäjällä kantti pidä myydä ei-oota, hyvästä toimijasta helposti tulee huonosti tavoitettavissa oleva, aikatauluista lipsuva ja lupauksia pettävä huono toimija - vaikka työn laatu olisikin priimaa. Tavallaan siis ainut ratkaisu olisi näiden pienten yrittäjien ryhtiliike lupausten antamisessa ja keskinäinen verkostoituminen niin, että ohjaisivat mahdollisia asiakkaita "hyviksi jätkiksi" tietämilleen kollegoille. Tässä vaiheessa nimittäin en kuitenkaan halua ajatella että sittenkin tuli valittua väärät/huonot tekijät (varsinkin kun molempiin päädyin jonkunlaisen suosituksen perusteella), vaan että tilauksia otetaan kalenteri täyteen ja kun yksi kohde ottaakin odotettua enemmän aikaa, pelivara on olematon. Valittu LVI-firma tosin ei ole ihan näin pieni, ja sitä että projektista vastaava kirjaa sopimukseen kirjatun aikataulun kalenteriinsa viikolla pieleen ei kerro muusta kuin huolimattomuudesta, ja se, että näitä virheitä (kuten sitäkään, että aikataulun venymisestä kerrotaan vasta viime tipassa) ei tietenkään edes pahoitella kertoo jotain vinoutuneesta palveluasenteesta.

Toivon mukaan viikon päästä kaikki on jotakuinkin jo ohi. Onnistuneesti. Toivottavasti...

Ei vielä....ei vielä....ei vielä...

Sillä lailla. Ei mene meidän öljyn vaihto maalämpöön ihan niin kuin piti...öljy loppui jo viikko sitten, uutta ei viitsi tilata, joten vesi lämpiää nyt sähköllä.
Oli se hyvä että nämä pikkupakkasetkin alkoivat samaan aikaan. Meillähän on vesikiertoiset patterit, jotka lämmittävät taloa. Alkaa pikkuhiljaa miettimään, että olisiko sittenkin pitänyt investoida ja rakentaa jotenkin pienet uunit taloon. Tai edes tähän keskikerrokseen jossa asutaan...
Piippu vaan on keskellä taloa eikä uunia oikein järkevästi saisi mihinkään sen ympärille. Harmi.
Yksi päivä kun tulin töistä kotiin ja istuin sohvalle suihkun jälkeen, mietin että onpas viileetä. Lämpömittari näytti 16,3. Että onhan se hiukan viileä huonelämpö (useimmilla ihmisillä se on 21-25astetta....).
Suihkussa tulee käytyä nopsaan, koska vesi ei kauaa lämpösenä pysy. Eikä viitsi valuttaakaan pitkään, koska ei halua huisin isoa sähkölaskuakaan kaiken tämän remontin päätteeksi.

Öljysäiliön purkajan piti tulla tänään mutta eilen vastasi vihdoin soittoihin/viesteihin ettei pääsekään ku sen veli ei pääse. Just. No tuu sitten kun pääset koska eihän tässä nyt pysty alkaa uutta purkajaa etsimään.

Ensi viikolla sitten ehkä päästään aloittamaan. Ainakin pihalle tullaan jo kaiveleen.

Jotain uutta lämmitysrintamalta

Edellisessä kirjoituksessani mainitsin kutkuttavasta projektista liittyen talon lämmitysjärjestelmän sydämen vaihtamiseen. Hommahan lähti siitä, kun keväällä, kiitos median, havahduin vastuullisen öljylämmittäjän velvollisuuteen olla selvillä öljysäiliönsä kunnosta. Löytyi alan ammattilainen jonka kanssa sovittiin tapaaminen pannuhuoneeseen. Kaikki ei kuitenkaan mennyt ihan kuten odotettiin...

Ensinnäkin, pelastuslaitoksen tietojen mukaan talossa on öljylämmityslaitteisto ja säiliö, mutta ne olisivat vuodelta 1975. Ok, edellinen omistaja ei ollut muistanut kertoa ex-työnantajalleen kattilan vaihdosta, mutta ei se mitään. Sillä oli enemmän väliä, kun tarkastaja silmämääräisesti arvioi öljysäiliötä, kopautti peltiä ja sanoi, että säiliö on hyvinkin todennäköisesti vuodelta -75, ja että kolmen millin teräslevy, josta silloin säiliöt tehtiin, on ehtinyt näiden 40 vuoden aikana syöpyä todennäköisesti maksimissaan yhden millin vahvuiseksi. Kuulema vastaavat säiliöt ovat poikkeuksetta elinikänsä päässä, ja jos säiliö nyt tyhjennettäisiin ja tutkittaisiin, voi hyvin olla että tarkastuksen aikana pohjaa tökittäettä siihen tulisi jopa reikä, jolloin säiliö olisi heti käyttökiellossa (ja omistajalla sormi suussa). En tiedä miten paljon puheissa oli dramatisointia sillä tarkoituksella, että laiskat ja pihit talolliset saadaan tekemään asialle jotain ennenkuin säiliö ihan oikeasti prakaa, koska mitään selkeää määräaikaa ei kuitenkaan tullut säiliön vaihtamiselle tai pinnoitukselle. Ystävällistä.

Vanhan terässäiliönhän tosiaan voi vaihtamisen lisäksi myös lasikuiduttaa sisäpuolelta, eikä kuulema olisi edes järkyttävän kallista (vajaa puoltoista tonnia oli lupaus). Kun kuitenkin meillä on alusta lähtien ollut tavoitteena siirtyä öljystä johonkin ekologisempaan vaihtoehtoon, pinnoitus jäi varasijalle. Pellettilämmitystä oli ajateltu jo aiemmin mahdollisena öljyn korvaajana, ja tästä alkoi aiheeseen lähempi perehtyminen (laitteiden hinnat, mitä kaikkea vaaditaan, millainen siilo jne). Aikani verkossa tongittuani pääsin jotakuinkin jyvälle siitä millainen lopputulos voisi olla, ja millainen hintahaarukka suunnilleen olisi. Haarukoin verkosta myös pellettilämmitykseen perehtyneitä urakoitsijoita, ja lähetin kuvauksen tarpeesta ja yhteydenottopyynnön ensin parille parhaalta vaikuttavalle. Tässä kohtaa oltiin toukokuun kolmannella viikolla. Kummastakaan urakoitsijasta ei kuitenkaan kuulunut yhtään mitään, mutta soitettuani perään toiselle tämä lupautui tulemaan tutustumaan kohteeseen. Tulikin, ja päädyttiin pariin eri vaihtoehtoon, ja näistä luvattiin tarjous "juhannuksen jälkeen" (olihan nyt jo kesäkuun puoliväli).

Olin vielä toukokuun lopulla laittanut kolmannellekin urakoitsijalle viestin, kun alkoi näyttää siltä että on tavanomaisen vaikea saada urakoitsijoita innostumaan urakoimisesta. Tämä ehti vastata päivää ennen em. urakoitsijan kanssa sovittua tapaamista, ja nytkin kuulema olisi tarjota ratkaisu. Lupasi soitella juhannuksen jälkeen - kuinkas muuten. Juhannus meni meillä reissussa, ja kotiuduttiin kesäloman viettoon. Ei kuulunut yhteydenottoa eikä tarjousta.

Miun loma loppui, ja sen kunniaksi neljä viikkoa edellisestä laitoin näille kummallekin hyvin kohteliaan viestin, jossa muistutin siitä mitä on sovittu, ja sanoin että asia kiinnostaa yhä. Herroja ei ilmeisesti kiinnostanut, koska eivät jaksaneet mitenkään reagoida. Muistin sitten jokaisen vanhan talon omistajan parhaan kaverin, eli RMT-foorumin, parkaisin siellä tuskani julki ja pyysin suosituksia urakoitsijasta joka (Laurakaisan termein) osaa käyttää sekä puhelinta että kalenteria. Sainkin onneksi yhden firman nimen, ja kyselin kiinnostaisiko meidän projekti vaikka selvästikään pellettilämmitys ei kuulunut firman ydinliiketoimintaan. Kertoivat että kyllä kiinnostaa, tarvittava ammattitaito löytyy, ja lupasivat tulla käymään. Sovittiin aika. Ovikello soi sovittuna päivänä kolme minuuttia yli sovitun ajan - ja pahoittelivat vielä myöhästymistään!

Tuli aika nopeasti selväksi, että nämähän olivatkin maalämpömiehiä, tosin kohteliaita sellaisia. Kuuntelivat meidän perustelut ja epäilykset siitä riittääkö potku tuottaa tarpeeksi kova lämpö öljylämmitykselle mitoitettuun verkkoon. Lupasivat kuitenkin tehdä tarjoukset sekä pellettilämmityksestä että maalämmöstä seuraavalla viikolla. Seuraavalla viikolla tulikin ihan kohtuullinen, joskin ehkä työmäärältään hiukan ison kuuloinen tarjous pelletistä (halusimme, tai etenkin mie halusin ulkoistaa myös siilon rakentamisen), maalämmön tarjous luvattiin ja tuli viikonlopun jälkeen. Noh, maalämpö tulisi tarjousten mukaan pari tonnia kalliimmaksi kuin pellettiratkaisu, tosin ensimmäinen energialaskelma näytti sen verran alakanttiin vedetyltä että pyysin uuden vähän suuremmalla lämmitystarpeella, ja hinnan muutaman patterin vaihdolle (vanhat yksilehtiset eivät kovilla pakkasilla oikein pärjää nytkään, saati sitten jos kiertovesi ei ole yhtä kuumaa). Sain mitä pyysin, ja päädyin tonkimaan verkosta vuorostaan maalämpöpumppujen maailmaa.

Olimme kahden vaiheilla, onhan maalämpö toki moderni ja juuri niin ekologinen kuin se sähkö jolla järjestelmää pyöritetään. Toisaalta polttamisessa on sellaista alkukantaista voimaa mitä ei kompressorista löydy, ja pelletillä voi heittämällä korvata öljyn tarvitsematta murehtia lämmön riittävyyttä tai lämmönjaon muutoksia. Kellarissa ei kuitenkaan oikein ole hyvää tilaa pellettisiilolle, ainoastaan V-pohjaisella siilolla päästäisiin yli 4,5 kuution tilavuuteen, mikä taas on minimi jos aikoo pellettinsä tilata kotiin puhallettuna. Pellettijärjestelmän ylläpidon tarpeesta on myös kaikenlaisia kertomuksia, ja riippuu tietysti laitteistokokonaisuudesta ja tilojen yms rajoitteista miten hyvin tai huonosti pelletti kulkisi siilosta polttimeen ja polttomaljaan tai -arinalle.

Viimeinen niitti ratkaisun syntymiselle oli kuitenkin se, kun laskin käyttökustannuksia nykyhinnoin, 10-15 vuoden minimi- ja maksimihinnoin sekä parilla muulla skenaariolla. Tulos oli, että maalämmöllä lämmittäminen maksaisi nykyhinnoilla vuodessa jotakuinkin kolmasosan siitä mitä öljyllä lämmittäminen nykyisellä laitteistolla, pelletin ollessa suunnilleen näiden puolivälissä. Vaikka sähkön hinta nousisi kaksinkertaiseksi siihen nähden millaisia tajouksia nyt on vesivoimalla tuotetusta sähköstä, maalämpö olisi silti edullisin ratkaisu. Mitään takaisinmaksuaikaa en alkanut laskemaan, koska maalämmön ja pellettilämmityksen käyttökustannusten ero on sitä luokkaa että se selvästi syö hankintakustannusten eron nopeaan. Valinnan puolesta puhuu sekin, että maalämpö on huolettomampi kuin öljylämmitys, ei tarvitse vahtia säiliön täyttöastetta, eikä kenenkään tarvitse opetella pelletin syöttöruuvin tukoksen selvitystä tms. Toki nyt sitten lämmitys tulee olemaan enemmän sähkön varassa kuin ennen, mille ajatukselle ainakin mie olen vähän allerginen. Viime aikainen uutisointi sähköntuotannon ongelmista kysynnän suurentuvan vaihtelun ja matalien kuluttajahintojen takia saa miettimään onko itse osa ratkaisua vai ongelmaa - sen lisäksi että kompressori pyörii huomattavasti kovemmilla tehoilla kun lähestytään -20C:tä, kovimmilla pakkasilla tulee sähkövastuskin vielä kaveriksi täsmälleen samaan aikaan kun kaikki siirtojohdot valtakunnan rajoilla ovat jos nyt ei kirjaimellisesti punaisena niin kuitenkin täydellä kuormalla, ja hiililauhdelaitoksia ajetaan ylös sikäli kun niitä ei ole säilötty niin syvälle naftaliiniin että käyttöönottoon menee viikkoja. Niillä keleillä olisi hienoa, jos voisi hanikasta kääntää polttimen päälle ja lämpöpumpun seis, mutta kun se säiliö... Eikä muutaman vuorokauden vuosittaista käyttöä varten kannata investoida mihinkään uuteen kattilaratkaisuun. Se olisi ekologisestikin täysin mieletöntä. Tulemme siis olemaan jonkunmoinen osa ongelmaa, mutta onneksi sentään pumpun voi ohjelmoida olemaan pyörimättä vuorokautisen huippukulutuksen tunteina aamuin illoin. Tai ainakin sitä voi kokeilla, senhän näkee sitten miten nopeasti ilman erillistä isoa varaajaa lämpö karkaa talosta kun pakkanen paukkuu ulkona...

Tarinaan seuraa jatkoa, kunhan päästään purkamaan vanhaa ja kasaamaan uutta. Tulee kunnon remonttimeininkiä, meteliä, pölyä, sotkua, työmiehiä... Pilkotaanpa pätkä betoniseinääkin kappaleiksi. Ja onhan vielä sekin jännitettävänä, mitä löytyykään vanhan öljysäiliön alta kun se on pilkottu palasiksi - onko siellä puhdas betonivalu, vai löytyykö jälkiä tihkuneesta öljystä...!!!

Älkää menettäkö yöunianne, emme mekään niin aio tehdä :)

Herbaario ja koruteline

Hei vaan pitkästä aikaa! Täällä tosiaan väännetään kaikkea pientä, laitetaan jos jonkinmoista projektia alulle mutta mitään ei oikein saada valmiiksi. Heh.

Minä tein tässä kesällä pientä meidän pihan herbaariota. Keräsin pihamme monivuotisia kasveja, kuivasin niitä painon alla kuistilla ja teippasin ne sitten puutarhakirjaamme. Ajattelin teettää valokuvat vielä joidenkin viereen. Esimerkiksi pionin kukkaa en alkanut kuivaamaan... Marjoista laitan myös kuvat.

Pihasta putkahtelee aina välillä joitakin kasveja joita siellä on ollut aiemmin mutta joita ei välttämättä joka vuosi näy. Ja varmasti tässä ajanmyötä itsekin niitä hävittää/ muuttaa, joten on ihan hauska säilyttää jotenkin muistoja mitä kaikkea pihasta on löytynyt.
Tulikukka oli kukkapenkissä silloin ensimmäisenä kesänä kun talo ostettiin mutta sen jälkeen sitä ei näkynyt. Nyt niitä on montakin! Samassa penkissä ja jostain mystisestä syystä myös yrttipenkissä. Edellisessä postauksessa onkin kuva kuinka mahtava pötkylä se kasvin kukka onkaan. Olin reissussa ja kun tulin kotiin, oli se vähän kasvanut ja hätkähdin oikein että mikä nuija meillä kasvaa täällä!

Ystävälläni on 1950-luvulla rakennettu talo myös, muistelen, että se on muutaman vuoden meidän taloa vanhempi. Hänellä on vanhasta ikkunaruudusta tehty koruteline ja joka kerta ihailen sitä. Nyt tänä kesänä päätin tehdä itselleni samanlaisen.
Halusin tehdä narun pituussuunnassa mutta se ei vain kertakaikkiaan mahtunut mihinkään niin päin, joten jouduin irrottamaan kaikki ruuvit yms. ja tekemään uudet. Niin, eihän sitä tietenkään voinut etukäteen selvittää että mahtuuko se mihinkään niin päin....
No mutta oikeastaan siitä tuli paljon hienompi noin päin.
Autotallissa on ollut ikkunanpokat koko ajan kun olemme talossa asuneet. Jotenkin muistelen, että olisimme mitanneet ja selvittäneet ettei missään ole tuon kokoista ruutua mutta en mene vannomaan. Pokat olivat likaiset, metalliosat ruostuneet mutta putsasin ja jätin ruostuneet osat taakse, joten tästä tuli ihan hyvä. Vähän viilasin hiekkapaperilla pahimpia kohtia, ettei jää tikkuja käsiin.
Sitten ruuvaillin ruuvit sopivan matkan välein ja leikkasin ja taivuttelin paimenlankaa (aika paksua rautalankaa, jota pihtien avulla sai käänneltyä) ruuvien välille. Lisäksi pienistä palasista taivuttelin koukkuja. Voin kertoa että sormen päät ovat aika hellinä....
Mutta tuli kyllä aivan upea! Ehkä tuon voi joskus maalata jollain kivalla....ehkä sillä tumman suklaanruskealla listamaalilla, mutta nyt kelpaa ihan tuollaisenaan.

Samalla sain meidän eteisen rumiluskasan vähän kauniimmaksi....tuo eteisen pöytä on aina häirinnyt minua. Lipasto on iso ja kun siinä on paljon tavaraa, joita ei oikein voi kaappeihin/laatikoihin laittaa koska niitä tarvitaan koko ajan, saa se eteisen jotenkin sekavaksi ja tukkoiseksi. Peili tuossa on ollut tavallaan turha koska seinällä on iso peili kuitenkin.
Irrotin lipastosta peilin ja pienet kaapit (samalla mietin, että saisiko niistä peilin pidikkeet irti, ne voisi käyttää jossain muualla tai vaikka sellaisenaan).
Tässä vanhoja kuvia, tuo lipasto on ollut joskus makuuhuoneessakin ennen kuin ostimme ison vaatekaapin.